Liuotin on neste (kaasu tai kiinteä aine), joka voi liuottaa kiinteän, nestemäisen tai kaasumaisen aineen muodostaen siten liuoksen. Vesi on yleisin liuotin jokapäiväisessä elämässä. Orgaaniset liuottimet ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka sisältävät hiiliatomeja. Liuottimilla on tyypillisesti alhaiset kiehumispisteet ja ne ovat helposti haihtuvia. Ne voidaan myös poistaa tislaamalla, jolloin liuennut aine jää jäljelle. Siksi liuottimet eivät voi reagoida kemiallisesti liuenneen aineen kanssa; niiden täytyy olla inerttejä. Liuottimet voivat uuttaa liukoisia yhdisteitä seoksista; yleisin esimerkki on kahvin tai teen keittäminen kuumalla vedellä. Liuottimet ovat yleensä läpinäkyviä, värittömiä nesteitä, ja niillä on useimmiten erottuva haju.
Liuoksen pitoisuus riippuu liuottimeen liuenneen aineen määrästä. Liukoisuus on aineen suurin määrä, jonka liuotin voi liukea tietyssä lämpötilassa. Orgaanisia liuottimia käytetään pääasiassa kuivapesussa (esim. tetrakloorietyleeni), maalin ohenteina (esim. tolueeni, tärpätti), kynsilakanpoistoaineena tai liimanpoistoaineena (esim. asetoni, metyyliasetaatti, etyyliasetaatti), ruosteenpoistoaineena (esim. heksaani), pesuaineena (sitruunauute), hajusteissa (synthecohol).
